keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Just NYT on tehtävä kaikki


Iskä ja poika bondaa ja lueskelee työelämästä: onko arkivapaita liikaa vai ei?


Rakastan kevättä, mutta kyllä se myös uuvuttaa. Yhtäkkiä lisääntynyt valo saa aikaan tunteen, että just NYT ois paras hetki tehdä kaikkea, ehkä jopa kaikki – ja valmiiksi. Koko maailma! Sekä uudet jutut että vuosikausia sitten aloitetut. Keittiörempat, ikkunanpesut, kauan unelmoidut kesäkasviprojektit, vuosikausia rikkuneina vanuneet villasukat. Kaikki vaan nopsasti kuntoon! Sellaisista ajatuksista voi hiukan uupuakin. Näissä tunnelmissa pääsiäisen lomailu tuli siis ehdottomasti tarpeeseen.

Varma kevään merkkihän on, että julkinen keskustelu Suomen liian tiheistä vapaapäivistä alkaa. Itse olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että joka ainut arkivapaa ja kirkollinen pyhä, jolloin ihmisrassu saa huilata, on hyväksi. Levännyt ihminen, joka on parhaassa tapauksessa saanut vielä vaalia perhesuhteitaan ja istua ulkotulilla, on todennäköisesti luovempi työntekijä kuin se, joka istuu niskasuonet kiristäen joka ainoan hetken läppärillä, koska on pakko. Voi toki olla, että työnantajavinkkelistä asiassa on muitakin puolia. Mut ainakin meillä tunnelma parani moninkertaisesti pääsiäisloman myötä. Kun edessä on vielä vappuvapaat ja myöhemmin helatorstai, ei pinna kiristä itselläkään ihan niin paljon. Jep, hommaa riittää, mutta tehdään asia kerrallaan.

Pääsiäisloman teemaksi tais muotoutua ulkona syöminen ja tulet: Pitkänäperjantaina käytiin retki kaupunkiluonnossa paistamassa makkaraa (ja kasvismakkaraa). Lauantaina mies miekkonen savusti kalaa ja aloitettiin oman pihan ulkoruokintakausi. Illalla käytiin vielä kokolla, ja lapset söi siellä purkkipuurot. Sunnuntaina käytiin ystävien luona, ja sielläkin grillattiin makkaraa ja maissia. Maanantain ruuat nautittiin sentään sisällä, ja tulet oli vain pönttöuunissa.

Oli siis täydellinen loma. Täydellinen kaikessa arkisessa elämän epätäydellisyydessä. Eihän kaikki mene aina niin sanotusti pulkkaan, mutta haittako se? Esimerkiksi nuo pääsiäisvitsat: ei tainnut tarttua nuotiopaikalta pajua mukaan, kun en raaskinut repiä notskipaikan vierestä ilmeisimpiä pajunkissoja. Näissä varvuissa silmut aukesivat suoraan lehdiksi, mutta nättejähän nämäkin ovat. Eikä kerrota kellekään ettei puulajit olleet ihan hanskassa...

Ja tapahtuihan pääsiäisen alla meidän pihallakin uutta: naapurin poika (Kirstin poika, jota aiemmassa postauksessa pihalta huhuilin) purki taloyhtiön vanhan autotallin. Uusi autokatos sekä puu- ja ulkotavaravarastot rakennetaan taloon kevään ja alkukesän mittaan. Tervemenoa vanha ja tervetuloa uusi! Tässä asiassa en jää kaipaamaan, vaikka muuten vanhan ystävä olenkin.



Ikkunaheijastuksena tämä bloggari itse ja meidän kadun talorivi. Autotallin purkaminen myötä saatiin myös tiilikasa kiertoon kaverin kukkapenkkien reunukseksi ja nämä vanhat ikkunat uuteen kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti