Kevään ydin

Kevät aiheuttaa levottomuutta monella saralla, mutta kaikki kasveihin liittyvä mietintä on – tietenkin – aivan sitä kevään ydintä. Vaikka kasvimaata ei olisi ja sisätilojen viherkasvit selviäisivät juuri ja juuri hengissä pimeästä vuodenajasta, saa silti haaveilla. Ja koska olen sellainen kuin oon, haaveilu ja suunnittelu alkoi mun tapauksessa jo helmi-maaliskuussa. Toimintaa on ollut vähemmän, mutta jotain kuitenkin.

Sain lopulta rakennettua – vuosien tuumailun jälkeen – olohuoneeseen yrttihyllyn. Tai no, kasvihyllyn, koska vielä ei ole ollut juuri aikaa laittaa niitä yrttejä multaan. Ehtiihän tässä, miettii suunnittelijaluonne... Ulos katsoessa tajuan kyllä, että toiminnan aika ois nyt. Ensimmäiset ja ainoat istutetut siemenet, persiljat, nousi jo pintaan. Huomenna aion varmasti kylvää muun muassa basilikaa ja timjamia, lupaan! On ihanaa kasvattaa siemenestä asti ja nähdä kasvun ihme. Ja jos omat taimet eivät onnistukaan, puutarhaltahan saa toukokuussa uusia, suht halpoja ja paaaaljon tuuheampia.

Meidän piha on tällä hetkellä kauheassa kunnossa, koska tarkoitus on rakentaa uusi autokatos ja varastotilaa. Pihalla olenkin vain siistinyt vuoden aikana röyhähtänyttä kuusiaitaa. Leikkasin myös alas monivuotisia pensaita – ruusua ja tuoksuhernettä. Kun on vanha piha, joka kuitenkin on ollut sanotaanko rennolla hoidolla vuosikymmeniä, isomman mylläyksen myötä voi miettiä, mitä mihinkin tulisi.

Ainakin haluan kasvatuslaatikoita tai rajatun pienen kasvimaan: Ruohosipulia, retiisiä, ehkä raparperia. Ämpäriin kolme perunaa ihan huvin vuoksi. Basilikaa, minttua, timjamia. Korianteria, tilliä, persiljaa. Lehtikaalta ja ehkä sokerihernettä. Lopuksi salaatteja, ainakin rucolaa. Ei liikaa eikä kaikkea (no okei, ehkä pari amppelitomaattia ja vielä oreganoa). Kaiken kaikkiaan kasveja, joista voi kesän aikana napsia satoa. Ihana haaveilla (ja suunnitella)!

Hyllyt kirpparilta euron kappale, pora ja ruuveja. Siitä se homma lähti. Laitoin ensimmäisen version ohuella narulla kokeeksi roikkumaan.

Jotta hyllyt kestäisivät kukkien painon, purin vanhaa ulkojatkojohtoa ripustusnaruksi. Etuna tavalliseen sähköjohtoon on, että nämä johdot ovat taipuisaa materiaalia. Lisäksi sisäpiuhoissa oli kivemmat värit. Ruskeaa piuhaa ei kauempaa suoraan pysty erottamaan sähköjohdoksi, mikä on plussaa. Eikä haittaa, jos näihin hyllyihin kyllästyy joskus, koska eipä ollut iso investointi. Meillä ei ole talossa ikkunalautoja, joten joka vuosi ongelmana on, minne laittaa yrtit keväällä kasvamaan.