Sohva

Se on täällä, uusi sohva! Tai, uudehko sohva lopulta korjattuna kuntoon. Sohvan ostin jo maaliskuussa, mut pelkäsin, että korjauksesta tulee ikuisuusprojeksi: piti tilata sisustusliikkeen kautta oikeaa verhoilukangasta Belgiasta (kesti kauan), pestä kankaat (kesti kaaaauan) ja ommella uudet verhoilut istuintyynyihin (sujui lopulta tosi nopsaan kahtena päivänä, kunhan hommaan vain ryhtyi). Istuintyynyissä oli siis ostohetkellä reikiä, mutta muuten sohva oli hyväkuntoinen.

Kriteerit sohvan ostossa oli tiukat: Kotimainen, puurunkoinen, klassinen. Halpa. Ehkä luonnonmateriaaleilla verhoiltu. Vaalea, harmaa tai harmaanmusta. Monta ehtoa täytettäväksi. Mutta sellainen sohva meille lopulta tuli.

Tällä kuvalla sohvaa myytiin. Tykkäsin mallista heti, mutta en halunnut keltaista sohvaa.

Eikä sohva keltainen ollutkaan. Hyvä Manta, pidä kynnet vaan tassujen sisällä kun oot sohvalla!

Halpuushan on tietenkin suhteellista: hinnaltaan edukas, mut ei lasketa käytettyjä (satoja) tunteja tori.fi:ssä ja muissa palveluissa (koska sehän on oikeastaan harrastus!). Eikä lasketa istuintyynyjen verhoiluun käytettyä aikaa (harrastustoimintaa sekin). Sitä vaan mietin, että kun myy tavaraa netissä, miten moni laatiikaan huonoja myynti-ilmoituksia. Tämänkin sohvan myyjä ihmetteli, kun myynti kesti. Ilmoituksessa ei kuitenkaan oltu mainittu sohvan merkkiä eikä mallia, vain kotimaisuus ja ostopaikka. Sohvatyynyistä löytyi merkki, ja mallin googlailin jälkikäteen netistä. Jos nuo tiedot olisi olleet ilmoituksessa, eikä sohva olisi kuvassa näyttänyt keltaiselta, olisin varmaan itsekin soittanut jo viikkoja aiemmin. Vaikka kuinka ajattelisi, ettei merkillä niin väliä, niin käytännössä jos kaks kuukauttaa katselee päivittäin sohvien kuvia, tarvitsee avuksi hakusanoja rajaamaan "löytöjen" määrää. Ilmoituksia katselemalla voi myös nimittäin hankkia itselleen allergian, vaikkapa alcantralle (yöks, sanon mä).

Vaalea puuvilla-pellavainen sohva pikkulasten ja kahden kissan kanssa voi tietenkin olla idiotismia, mutta lohduttaudun sillä, että tähän voi oikeasti ommella uusia päällisiä. Sohvatyynyjen superlonit voi vaihtaa. Ja kun ei ole ostanut uutena, ei ehkä itketä niin paljon, kun ekat tussinjäljet ilmestyy pintaan. Kissanraapimiahan sohvaan on jo ilmaantunut. Silti ja kaiken kaikkiaan – oi ihana sohva!


Ps. Reilun viikon blogihiljaisuus johtui vesirokosta: jälkikäteen katsottuna ei mikään paha tauti, mut elettynä saattaa aiheuttaa hoitajille kroonistuvaa univelkaa.