Kauan se kesti

Helpottavaa saada toisinaan jokin lukuisista keskeneräisistä projekteista valmiiksi. Viime viikkoina tätä iloa on tuonut kahden homman loppuun saattaminen. Toisesta muikenen kuin vaari vielä hetken (eli vinkkaan vaan että monta kuukautta työn alla ollut kirjataitto lähti painoon viiko sitten. Palaan asiaan kun kirja on julkaistu). Toinen valmistunut työ on nämä villasukat, jotka on olleet puikoilla luultavasti toista vuotta. Syyslomalla nappasin sukat esiin, päätin unohtaa stressin lopputuloksesta ja kudoin, purin ja kudoin. Ja nyt ne on valmiit!

Pitkään venyneiden prokkisten yksi ongelma on maun muuttuminen matkan varrella. Sukkia tehdessäkin kirvasin, että miks hitossa oranssia? Miksei jotain trendikästä pastelliväriä? Miksi ei edes valkoista? Mutta onnekksi mieli ja muoti ei lakkaa muuttumasta, joten eiköhän se oranssikin taas joskus ole in. Ekat valmiit aikuisten villasukat yläasteaikojen jälkeen on sentään iso juttu! Lisäksi nyt voin aloittaa vaikka mitä uutta käsityötä, jee!!! Palkinnoksi tuosta kirjataiton loppumisesta lupasinkin itselleni uudet villatakkilangat. Ja lisälahjana luvan olla stressaamatta tippaakaan, jos en ikinä saa kyseistä villatakkia valmiiksi.




Ps. Sukat tein ohjeesta - melkein. Kaikki on siis suoraan mallin mukaan, paitsi lanka, puikot, luotu silmukkamäärä, pituus, kuviot, kantapää ja kavennukset. No ainakin Anu Harkin / Kotoliving-lehden ammmoiset Yllätyskerä-villasukat toimi inspiraationa. Oon kai sanonutkin etten ole oikein hyvä ohjeiden noudattamisessa...