Polku takaisin

Siinä se kiemurtelee: talon eteläpäätyyn työllä, vaivalla, hiellä ja innollakin kaivettu ja sen jälkeen täytetty polku. Toimikoon tuo polku tässä myös aasinsiltamaisena vertauskuvana sille, kuinka mä ryömin tauolta takaisin blogimaailmaan. Blogipaussin alku olikin salakavala! Bloggaavat lukijat varmaan tietävätkin, että niin voi käydä, mutta taisin odottaa itseltäni enemmän. Kaava lyhyesti: Tuli kesä, tuli parin päivän ja sitten viikon tauko, kameraan kertyi kuvia, joista ajattelin postata (ootte muun muassa missanneet kolmivuotiaan autokakun, jonka renkaat AIKALAILLA muistuttivat tissejä sekä serkun tekemän kikkelikakun, joten surkaa!). Aika kului, helteet alkoivat, ei tehnytkään mieli istua koneella. Ai niin ja tuli Oikeita Töitä, joita tietysti jouduin tekemään tietokoneella. Kynnys jatkaa blogin parissa nousi, koulukin oli alkamassa ja niin edelleen, selitystä selityksen perään!

Pidin kesällä taukoa blogien lukemisestakin, mutta sen aloitin uudestaan kesän lopulla. Olenkin ollut hiljainen, tyytyväinen, ei-kommentoiva seurailija. Kiitos siis muut ahkerat bloginpitäjät teille!




Mutta takaisin polkuun! Kakkujen lisäksi meidän pihaan valmistui juhannuksen tienoilla autokatos, jonka rakentamista keväällä seurasin nappuloiden kanssa. Pihatöitä ei kesähelteillä oikein jaksettu paiskia, mitä nyt siivottiin vähän ja pystytettiin tramppa pihan nurkkaan. Mutta elo- ja varsinkin syyskuussa ollaan pistetty töpinäksi. Saatiin toissa viikolla kylvettyä nurmikko pihaan (eihän ole vielä liian myöhäistä, eihän???) ja sen jälkeen olen naapureiden ja mies miekkosen avulla saanut keskittyä siihen hienosäätöön, joka mua oikeestaan kiinnostaa.

Polku rakennettiin siten, että hahmottelin tipuaskelilla sopivan kaarevan muodon, ja sen jälkeen kaivoin alueelta mullat pois. Ensin kannoin multaa ämpäri kerrallaan pois, mutta onneksi apuun naapuri tuli ja työ nopeutui huomattavasti.

Uraan laitettiin alle juurikangas, sen päälle 0–16 mm mursketta ja pintaan erikokoisia tontilta löytyneitä seulanpääkiviä (hei, mä osaan näitä termejä loputtoman kiviguuglailun jälkeen!!!) ja samoin tontilla ennestään olleita liuskekiviä.

Polun reunaan aloin istuttaa vuorenkilpiä. Se ei oo mun lempikasvi, ainakaan laajoina keskelle ruohikkoa läntättyinä pyörylöinä, mutta olen nähnyt kivoja toteutuksia, kun vuorenkilpi on vain reunakasvina ja vieressä on muuta. Todellinen syy vuorenkilven käytölle on kuitenkin myös taloyhtiön rahojen loppuminen: autokatos vei kaiken ja pihaa on tehty minibudjetilla. Toisen kukkapenkin reunakiviä ja talon reunakiviä on haalittu sieltä täältä ilmaiseksi, samoin kasveja. Joten näillekin tahoille isot taputukset ja kiitos. Vähän surkeeltahan noi kasvit näin syksyllä heti istutuksen jälkeen näyttää, mutta huhu kertoo, että vuorenkilpeä on liki mahdoton tappaa. Toivottavasti mäkään en onnistunut siinä!

Siinä se siis kiemurtelee ja alkaa ensi keväänä toivottavasti pikkuhiljaa kasvattaa noita kasveja ympärilleen. Polku. Joten täällä ollaan taas, jos ei ihan koko ajan niin kuitenkin viikon-parin välein toivon mukaan.


Ps. Jos joku ihmettelee, noita juurikankaita on ilmeisesti aika monenlaisia ja -värisiä. Kaikki meillä olevat on olleet naapureiden ostamia, mutta on ollut valkoista, mustaa ja viimeiseksi ruskeaa. Joku viisaampi varmaan tietäis, onko niillä jotain eroa.