Rajan alku (ja nokkosvarkaissa naapurissa)

Piharakennuksen rakentaja kielsi mua laittamasta pihaa ennen kuin rakennus on valmis. Silti aloitin, ihan vähän vaan: yöllä kymmenen jälkeen ja melkein salaa, pihan perimmäisestä nurkasta.



Nämä tiilet on tulleet mulle asunnon mukana kymmenen vuotta sitten. Vuosia kivet makailivat meidän kellarissa, mutta kun kellari remontoitiin asuttavaksi, tiilet siirtyivät kasvilaatikoiden alle pihalle. Kaverit on muuranneet tiilistä yhden seinän takkahuoneeseensa, ja niitä on myös kärrätty heidän pihalleen reunakiviksi. Aika tavaran kaupitsee, vai miten se meni? Lopulta mulla itsellänikin löytyi käyttöä tiilille.

Koska oon piharakentamisessa täys noviisi, googletin ohjeita perennapenkin ja kiveyksen rajaukseen. Kuten arvata saattaa, vinkkiä olikin joka lähtöön. Niiden perusteella hylkäsin kuitenkin vihreän nurmikonreunamuovin, joka kuulemma nousee maasta roudan mukana (ja jota en saanut tänään ostettua, koska puutarhatarvikeliike oli mennyt kiinni). Joku, jossain guugletuskeskustelussa jota en enää löydä, oli kaivanut nurmikon ja karikepeitteisen penkin väliin lapion piston syvyisen "vallihaudan", vuorannut sen märällä sanomalehdellä ja täyttänyt karikkeella. Mun versiossa maata vasten on harsokangas, ja sen päällä kasteltua sanomalehteä. Tiili on näiden päällä. Kovin pitkälle en tänä yönä päässyt, mutta onpahan penkin rajaus aloitettu. Mä tykkään tuosta tiilten rosoisuudesta ja väristä: mullan mustaa, tiilen punaista ja kivien harmaata. Luontohan tän kaiken stailaa sitten omalla tyylillään, joten vasta aika näyttää, onko tää hyvä ratkaisu.

Tuohon multaan vois tulla vaikka mitä: perennoja tai vaikka vadelmia. Naapurin rumaan verkkoaitaan vois nousta humalaa tai muutakin köynnöstä (meillehän aita ei juuri näy). Mustaherukkaa ehkä, pärjäisköhän se naapurista puskevalle ruusulle? Onneksi tässä karussa pihassa kasvavat nyt edes saniaiset.

Tiiliä kanniskellessa tuli vilkuiltua naapurin pihalle muutenkin. Hitto, tuollahan on nokkosta vaikka kuinka! Eikai se oo varastamista, jos toiset ei tajua, mikä mieletön nokkospelto heillä kasvaa? Ihan vähän vaan hipsaisen tuonne saksien ja muovipussin kanssa... Jep, pirulle on annettu pikkusormi: nään jo itseni harva se ilta kipuamassa aidan yli nokkosvarkaisiin naapuriin. Suorastaan living on the edge, eikö!